Filippiineiltä Pekingiin

Jo kolme viikkoa Aasiassa. Filippiineillä keskityin 6-vuotiaan pikkusiskoni Ankan kanssa taisteluun ja löhöilin loputtomiin jatkuvilla hiekkarannoilla. Samalla Filippiinit oli kova lasku pohjoismaisesta hyvinvointitodellisuudesta kehitysmaa-arkeen ja venähtäineisiin tuloeroihin. Filippiineilläkin on menossa vaalikamppailu, mutta sisäpolitiikan asiasisältöä tuskin voi Suomeen vertailla. Uutisia olivat mm. armeijan todistetut poliittiset murhat, joista johtava kenraali vain totesi, että se oli aivan oikein niille kommareille. Lisäksi presidentti-Arroyolta oli vuotanut ennen presidentinvaaleja nauhoitettu puhelu, jossa hän vaalipäällikkönsä kanssa suunnitteli vaalituloksen sormeilua ja äänien siirtoja. Sekin kuitattiin kongressissa karskina pilana, josta on turha nostaa suurempaa hälyä.

Kylmässä Pekingissä Filippiinien helteet ja vaaliväännöt tuntuvat taas kaukaisilta. Ensimmäinen viikko Pekingissä on mennyt byrokrattiseen säätöön ja paikalleen asettumiseen. Yliopisto-opiskelujen aloittaminen vaatii ihan kiitettävästi paperitöitä ja jonottelua eri paikoissa, tosin sittenkin vähemmän kuin 2002 Berliiniin asettuessani. Kaikki toimistot – poliisilla rekisteröitymistä lukuunottamatta – ovat kampuksella ja kiltisti ohjeita seuraamalla olen jo melkein kuivilla.

Muutin muutaman päivän jälkeen pohjoismaisen elintason pilaamalle penskalle sopivaan kerrostaloasuntoon. Asuin yliopistolla varatussa 15 neliön dormitoriohuoneessa kirgiisikämppiksen kanssa. Huone oli sellainen tupakantunkkainen, hiukan nuhruinen koppi kampuksen heikkotasoisimmassa dormissa; suihkut ja vessat oli yhteisiä muutamankymmenen muun saman kerroksen asukin kanssa. Lisäksi en ole vieläkään varma, suljetaanko kampuksen portit todellakin kaikilta puolilta öin.

Nyt asun noin viiden minuutin kävelymatkan päässä kampukselta reippaasti kolmenkympin ohittaneen jenkki-äijän Andyn ja kanadalais-hongkongilaisen Vivianin kanssa. Meillä on ihan tilava neliö 20. kerroksessa isolla olohuoneella ja hienolla – mutta pekingiläisittäin smogin peittämällä “näköalalla”. Olen näin alkuun hengaillut jonkin verran Andyn kanssa tässä ympäristössä, kun kummallakaan ei ole ollut kummempia kiireitä. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole jämähtää Andyn seuraksi olohuoneen viihdekeskukseemme ryystämään kaljaa ja katsomaan uusimpia Hollywood-leffoja, joita saa lähikaupasta 50 senttiä kipale.

Opiskelusta

Opiskelut alkoivat tasotestillä jo viime perjantaina. Tutut olivat kertoneet, että se on noin tunnin juttu, vähän käännöksiä kiinan merkeistä pinyin- (eli aakkostettuun) muotoon, ei sen kummempaa. Yllätyksekseni koetilanne alkoi pitkällä virallisen oloisella puheella jostain koepaperin liitteestä, mistä en tietenkään ymmärtänyt mitään. Seuraavaksi keski-ikäinen rouvasopettaja pisti mankan päälle ja saimme kuunnella pari minuuttia klassista kiinalaista musiikkia. Puhe jatkui vielä uudelleen, jonka jälkeen saimme avata viralliset HSK-testikuoremme.

Suomen YO-kirjoituksissahan kuuntelukertoja on kaksi, mutta tässä mentiin täyttä paahtoa 50 kohtaa. Kaikki vastaukset piti kirjata kiirellä automaattisesti luettavaan koepaperiin. Noin tunnin ja 55 viiden kysymyskohdan jälkeen muistan ajatelleeni, että lopultakin tiedän varmasti oikean vastauksen. Tosin sen jälkeen loputkin menivät enemmän tai vähemmän arvaamalla. Lähdin pois muutaman tunnin jälkeen tietäen, ettei kokeen tuloksella voi kuitenkaan arvata mitä kiinasta ymmärrän.

Kokeessa kerrottiin, että kokeen tuloksia voi tiedustella klo 8:30 maanantaiaamuna. Menin kysymään tuloksia 11 paikkeilla, jolloin sain kuulla ensimmäisen koulupäivän olevan jo melkein ohi. Kun tiistaina pääsin lopultakin luokkaan, huomasin olevani lähes alkeiskurssilla. Tietysti kaikesta opiskelusta on hyötyä, mutta vaihdoinpa kuitenkin ekan päivän jälkeen seuraavalle tasolle.

Käytännössä koulu on siis päässyt vauhtiin vasta tänään. Tunneilla oli sopivan haastavaa ja vauhti on aika kova. Opettajat ovat oikein ammattitaitoisia. Luultaavasti opin viidessä kuukaudessa paljon ja nopeasti.

Käymme tunneilla läpi kappaleita niin kuin Suomessakin: Ensin teksti, sitten sanat ja perään kielioppia. Lisäksi on kuuntelutunteja. Opettajat odottavat, että opettelemme kappaleet ulkoa, eli lopulta kappaleita lausutaan kirjat kiinni. Merkkejä ja pinyineitä testataan suunnilleen joka toinen päivä.

Ryhmässämme meitä valkonaamoja taitaa olla neljä; muut ovat lähinnä Japanista, Koreasta ja Indonesiasta. Vielä en ehtinyt kummemmin tutustua noin 15 luokkatoveriini sen kummemmin, ja kokoonpano varmaan ehtii vielä muuttuakin tämän viikon aikana.

Tällä aloitan. Kerron muista juttusista piakoin.