Lauantaina kävin katsomassa paikallisten punk- ja ska-bändien konserttia. Lähellä meidän yliopistoa, Tsinghua-yliopiston kupeessa on espanjalaisten pitämä D22-klubi, jossa on kuulemma enemmänkin diskohumpasta poikkeavia keikkoja.
Kolmen bändin illassa taso parani illan mittaan. Ensimmäinen, jenkkivetoinen punkkia ja välillä skata soittanut bändi ei oikein päässyt koskaan vauhtiin. Toinen veti raskaampaa, lähes rokkenrollia, mutta viimeinen sai onneksi paikalle tulleen pienen porukan liikkeelle. Hidasta skata ja raggaeta soittaneen kiinalaisbändin solisti oli hionut itselleen täydellisen Tony Leung –lookin, johon kuului kapea suora puku ja tiukalla vesikampauksella sivulle vedetty tukka. Suuri, usean puhallinsoittimen bändi aloitti jotain laivamusiikkia muistuttavalla renkutuksella, mutta nopeutti loppua kohti. Viimeisille kappaleille ehdimme espanjalaisten tuttujen kanssa tanssaamaankin.
Herra melkein kuin se Ska-bändin laulajaKeikan jälkeen kävimme vielä ystäväni Fabienin ja hänen kavereidensa kanssa japanilaisravintolassa sushilla ja lämpimällä sakella. Mukaan lähtenyt kämppikseni vei minut vielä paluumatkalla meidän lähi-McDonaldsiin. Kolmen paikkeilla sunnuntaiaamuyöstä Mäkkärissä riitti asiakkaita, mutta toisin kuin Suomessa, useissa pöydissä oli opiskelijoita pänttäämässä englannin kielioppia tai ohjelmointikieliä, tai tekemässä muita muistiinpanoja. Sairasta. Onneksi osa oli tajunnut nukahtaa kirjojensa päälle. Toisaalta, eipä Suomen McDonaldsien asiakkaatkaan sunnuntaiaamuyöstä kovin tervehenkiseltä vaikuta.
Muutenkin täällä opiskellaan paljon kahviloissa, puistoissa ja muissa julkisissa paikoissa. Monet opiskelijat asuvat paljon paljon minun luksustasoa ahtaammin, ja ilmeisen harva omassa huoneessa. Kampuksella käytännössä kaikki opiskelija-asunnot ovat kahden opiskelijan huoneita, japanilaisten valtaamia konferenssikeskuksen luksushuoneita lukuunottamatta. Kampuksen laidalla näkee myös kerrostaloihin, joissa on alle 20 neliön opiskelijaluukkuja kahdeksalle hengelle. Eli ainakin julkisille palveluille riittää käyttäjiä.
Itse olen vielä pysytellyt läksyineni kotona, kun en viitsi häiritä muita ääntämisharjoituksillani. Eilen tosin tapasin ensimmäistä kertaa Claren, nuoren kiinalaisnaisen kirjaston kahvilassa. Clare bongasi minut ilmoitustaulun ääreltä etsimässä ilmoituksia apuopettajista ja sanoi voivansa opettaa minua ilmaiseksikin. (Useat kaverini maksavat apuopettajalle kahdesta neljään euroa tunti.) Ensimmäisellä tapaamiskerrallamme minä puhuin kiinaa ja Clare englantia, ja se konsepti vaikutti ihan mielekkäältä. Kerroin mm. Suomen maksuttomista opinnoista, joita hän piti lähes käsittämättöminä. Suomea ja Kiinaa (tai lähes mitä Aasian maata tahansa) vertaillessa Suomen saa usein vaikuttamaan sosialistiselta paratiisilta. Mitä se tietysti suurinpiirtein onkin.
No comments:
Post a Comment