Kultaisen loman loppu

Loma on kulunut liian nopeasti. Kävimme toissa viikonlopun koulua, jonka jälkeen aloitin lomani uudella visiitillä sairaalaan. Lääkäri huusi minulle moneen kertaan, että kymmenen päivää kipsiä ei riitä, mutta sain lopulta ajan toiselle lääkärille, joka suostui katkomaan kipsini. Tuntui vapauttavalta kävellä, vaikka se sujuikin paljon hitaammin kuin kepeillä hyppiminen. Vielä vapauttavampaa oli päästä pyöräilemään. Lähdin jo samana iltana juhlimaan vappua kampuksen BlaBla –baariin. Viikon mittaan kävely on hiljalleen nopeutunut, mutta vieläkin kävelyä saa varoa.

Täällä vapun jälkeinen “kultainen lomaviikko” kuulemma aloittaa kesän ja siltä se on tuntunutkin. Kotona vietettyjen viikkojen jälkeen tuntui hienolta pyöräillä pitkiä pitkin varjostamia katuja. Normaalien saastepilvien sijaan aurinko on paistanut lähes koko loman. Vielä ei ole yli kolmenkymmenen asteen paahdetta vaan

Nyt on se vaihe, kun tuntuu, että tänne voisi jäädä pysyvästi. Samalta tuntui Berliinin vuotenakin parin kuukauden jälkeen. Silloin olin jo jäämässä Berliiniin, kunnes eräänä Heathrowlla viettämänäni yönä pohdin asiaa vielä kertaalleen ja päädyin palaamaan Suomeen… Nyt Suomeen palaamiselle on onneksi vähän painavampiakin syitä, joten jahkailua palaamisen ja jäämisen ei tarvitse aloittaakaan tosissaan. Syksyllä gradua vääntäessäni saan joka tapauksessa miettiä samaa lähtemisen ja jäämisen problematiikkaa, kun perehdyn kiinalaisten opiskelijoiden jatkosuunnitelmiin Suomessa ja muualla.

Tamperelainen ystäväni Linfeng ehdotti jo ennen matkaa, että tapaisin hänen perhettään täällä Kiinassa. Hänen siskonsa ehdotti ennen lomaa, että olisin lähtenyt lomalla reissuun hänen ja hänen poikakaverinsa kanssa, mutta siihen ei kävelykuntoni vielä riittänyt. Viikonloppuna Lin perheen vanhemmatkin vierailivat Pekingissä ja halusivat nähdä samalla minua. He veivät minut Chaoyang-puistoon konserttiin, jonka jälkeen söimme loistavaa hotpotia Pekingin keskeisimmällä kauppakadulla WangFuJingillä. Kiinalaisten vieraanvaraisuus tuntuu aina ylenpalttiselta. En ymmärrä miksi kaiken pitää olla niin hienoa. Joka tapauksessa nautin päästessäni tapaamaan ihmisiä joilla on jotain suhteita Suomeen ja joista saan varmaan kuulla vielä Suomeen palattuanikin.

Muutenkin lomalla on ehtinyt panostaa ruokaan. Vappupäivänä kävimme pienellä porukalla jumalaisessa Green T Housessa nauttimassa lähes viiden tunnin illallisen. Ravintolassa kaikki oli niin täydellistä, että olin sen jälkeen pari päivää onnellinen pelkästään muistellessani paikan vihreässä teessä haudutettuja ruokalajeja ja taivaallista wu long-teetä. Myöhemmin viikolla kävimme pienessä yunnanilaisia erikoisuuksia tarjoavassa ravintolassa syömässä riisiä ananaksesta, rapeita perunapalloja, loistavaa kalaa sekä jotain pieniä rapeita öttiäisiä. Tänään päätimme loman käymällä kelpo japanilaisessa perinteisellä sushilla.

Vaikka päivisin loma tulikin vietettyä suhteellisen hyvin erossa vaihto-oppilaista päädyin kahtena iltana jenkkien organisoimaan pokeripöytään. En ole oikeastaan hengaillut jenkkien kanssa kanssa luokkatoveriani ChongWeita lukuunottamatta, mutta nyt pokeripiirissä tutustuin oikeisiin Itärannikolla bisnestä ja kauppaa opiskeleviin äijiin. Pitkiksi venyneistä illoista sai yllättävän jänniä muuttamalla rahat pelimerkeiksi, joiden häviäminen ei sitten todellisuudessa kenenkään budjettia kaatanut. Toisena iltana mukaan tuli kuin toisesta maailmasta pudonnut panamalainen nuori nainen, joka puhui leveää jenkkienglantia vääntävien äijien keskellä vain ja ainoastaan espanjaa, mutta pudotti lähes kaikki meistä ensimmäisenä iltana pöytää hallinneista pelistä pois.

Tänään siis loppuu lomailut ja ylihuomenna keskiviikkona alkaa kokeet. Ehkä koeahdistustakin pitäisi purkaa, mutta teen sen toisella kertaa…

Loppuun vielä luokkakuva lomaa edeltävän viikon reippailuekskursiolta... muiden kiipeillessä jäin tosin itse puistoon pokeripöydän ääreen...