Aika kuluu kauhean nopeasti. Koeviikko loppui viikko sitten. Olin ajatellut tekeväni jotain erityistä koeviikon jälkeisenä tyhjänä viikonloppuna, mutta enpä kovin pitkälle päässyt. Söimme perjantaina kokeiden loppumisen kunniaksi korealaista barbecueta. Parin baarin kautta kotiin päästyäni nukuin pitkälle lauantaiaamupäivään ja päädyin koko viikonlopuksi puistoihin lukemaan englanninkielisiä kirjoja.
Puistoissa kirjoja lukiessani joku innokas opiskelija tulee aina juttelemaan. Koska olen etsinyt passiivisesti koko Kiinassa viettämäni ajan kielikaveria, niin en yleensä ole keskeytyksistä kovin pahoillani. Lopulta päädyin viettämään kumpanakin päivänä useita tunteja opiskelijapoikien kanssa kaikesta mahdollisesta jutellen, yleensä siihen asti, kunnes toisen piti päästä syömään. Nuoret naiset ovat passiivisempia, mutta yliopiston puistossa tai minikokoisessa lihanyyttiravintolassa samaan pöytään päätyessäni hekin alkavat juttelemaan.
Tänään iltapäivällä tapasin uudelleen kahta englantia yliopistolla opiskelevaa tyttöä. Puhuin kiinaa ja he puolestaan englantia, molempien välillä helpompaan kieleen vaihtaen. Olen onnellinen, että voin jo kommunikoida aika sujuvasti monet asiat kiinaksi. Pahin on siis tavallaan jo ohi. Samalla yritän opiskella entistä enemmän. Vaikka kokeet menivätkin aika hyvin, niin toisaalta huomasi, että vielä on paljon parannettavaakin.
Täällä on mieletön helle. Enkä taaskaan ole suunnitellut mitään viikonlopuksi. Tosin täksi illaksi järjestin pöydän Miao-vähemmistön ravintolasta. Odotettavissa on koira-hotpotia ja sammakko-barbecueta. Onhan niitä jo odotettukin. He he.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment