Saimme tänään netin huoneeseemme! (Toivottavasti se helpottaa elämää, ja ennen kaikkea helpottaa yhteydenpitoa Suomeen, ei vain vie iltoja opiskelulta suomalaisilla uutissivuilla surffailulle.)
Olen osittain sopeutunut dormielämään, toisaalta mietin, että jos kuitenkin kohta lähtisin oikean asuntoon. Dormiasumisen hyviä puolia ovat (maksuttomuuden lisäksi) juuri ne, miksi tänne alunperin jäin, eli eriskummalliset asuinkumppanit ja kolkkous, joka pakottaa viettämään aikaa muuallakin kuin kotihuoneessa.
Eriskummallisista asuinkumppaneista saa yleiskuvan yleensä aamupesulla. Pääosa asukeista on kuubalaisia, joita näyttää tulevan aina vain lisää. Heillä on vähän omat kuvionsa, mutta toisaalta heidän kanssaan tulee hyvin toimeen. Sen kummemmin en heidän kanssaan kuitenkaan yleensä juttele, koska he puhuvat yleensä keskenään ja huonekaverini Nicolaksen kanssa espanjaa, eikä oma espanjani tunnu enää kovin hyvin taipuvan.
Lisäksi kerroksessamme asuu tunisialainen Osama ja hänen jemeniläiset ystävänsä Ahmed ja Omar. Vaihdamme usein muutaman sanan, Osaman kanssa näemme usein myös koulupäivinä, koska hän opiskelee välillä jopa samoilla kursseilla kuin minä. Joka tapauksessa, dormissamme kolmikon läsnäolo tuo iltaisin hauskan sekasortoisen tunnelman kun kuubalaiset kuuntelevat omissa huoneissaan kovaan ääneen huudellen lattarirytmejään ja arabikolmikko taas laulaa iltarukouksiaan. Me pidetään Nicolaksen kanssa varmaan verrattain hiljaista profiilia.
Muita dormin hauskoja tapauksia ovat tiiviinä ryhmänä kulkevat pohjoiskorealaisherrat. Varmaan jo kolmenkympin ylittäneet siistit tyypit asuvat kaksi kerrosta ylempänä ja ovat jokainen liimanneet oveensa samanlaisen Pohjois-Korean lipun. Vähän friikkiä, varsinkin kun he eivät muiden kanssa paljon hengaile. Jos olisin pysynyt aiemmalla alemman tason luokallani, olisin saanut heistä luokkakavereita, tai -tovereita. Nyt näemme vain silloin tällöin hississä tai dormitorion aulaan johtavalla käytävällä, kohteliaasti tervehtien.
Yleensä ottaen rakennuksemme on kuitenkin kuubalainen. Heitä täytyy olla kymmeniä, ellei satoja. Meitä länkkäreitäkin on useampia, minun lisäkseni jenkkejä, hollantilaisia ja ranskalaisia. Heitä harvoin 16-kerroksisessa rakennuksessamme näen, mihin lienee syynä, etten vietä kotihuoneessani kauheasti aikaa.
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment