Hitusen Pekingin ulkopuolella

Loman alku on ollut tosiaan kivaa. Olen huomannut, että univelkaa on kertynyt reippaasti ja aamut ovat venähtäneet pitkiksi. Tänään olimme suunnittelleet vanhan luokkakaverini Helenin kanssa reissua kaupungin ulkopuolelle buddhalaistemppeliin jo aamusta, mutta lopulta pääsimme matkaan lähempänä puolta kahta. Sain matkaan myös kämppikseni Nicolaksen ja kadulla törmäsimme vanhaan luokkatoveriimme Modiin, joka oli lopulta helppo houkutella mukaan.

45 kilometrin päässä Pekingin länsipuolen vuorilla sijaitsevaan Tanzhe-temppeliin meni suuntaansa vajaa pari tuntia, vaikka puolet matkoista kuljimmekin taksilla. Noin 300 eaa. perustettu temppeli kaupungin ulkopuolella oli paljon kaupungin turistimonumentteja rauhallisempi: temppeleiden välissä kasvoi suuria persimon-puita ja pajuja, ja pihoilla juoksenteli parikin valkoista kissaa.



Olimme varautuneet matkaan hyvin eväin korealaisesta supermarketista, joten saavuimme paikkaan hyvin syöneenä. Saapuessamme kolmen jälkeen temppelille meillä oli hyvin aikaa suhteellisen pienen temppelialueen kiertelyyn. Vaikka temppeli onkin selvästi turistikohde, siellä asuu useita buddhalaismunkkeja, joiden palvelusta pääsimme katsomaan. Hieman ennen lähtöämme eksyimme vessaa etsiessämme temppelialueen laitamille, jossa mainittiin kasvavan päärynäpuita. Puut olivat kuitenkin henkilökunnan sisäpihan puolella lukkojen takana. Helen neuvotteli meidät päärynäkulttuurin tuntemuksellaan vieraiksi kauniille temppelisisäpihalle, joka oli täynnä päärynäpuita. Pihan miehet kertoivat päärynäpuistaan ja usuttivat meitä syömään hedelmiä suoraan puusta sen minkä jaksoimme. Helen ja Nicolas poistuivat välillä erääseen asunnoista, jossa heille molemmille työnnettiin puolenkymmentä kiinankielistä kirjaa kotiin vietäviksi. Poistuimme sisäpihalta temppelin sulkemisaikaan illalliskutsusta kieltäytyen, juuri ennen viimeisen bussin lähtöä kohti kaupunkia.