Saapuminen Pekingiin oli tällä kertaa äärettömän paljon helpompaa kuin edellisellä kerralla. Reilu tunti laskeutumisen jälkeen olin jo dormitoriohuoneessani. Tunti lisää ja olin käynyt suihkussa ja ostanut kaiken tarvittavan talous- ja opiskelutavaran ja peruselintarvikkeet huoneeseeni. Iltaan mennessä ehdin vielä käyttää housuni ompelijalla lyhennytettävinä ja käydä parturissa.
Alkuun on taas vaikea asennoitua kiinalaiseen hintatasoon. Palvelut ovat noin kymmenen kertaa halvempia kuin Suomessa, ulkona syöminen mukaan lukien, ja kaikki Kiinassa tuotettu tavarakin (siis lähes kaikki päivittäistavarat) selvästi Suomen hintoja halvempaa. Täytynee kuitenkin muistaa, että kiinalaisella stipendillä sinnittely ei ehkä salli suurempia repsahduksia. 3200 ¥:n (320 euron) aloitusraha oli kuitenkin ihan kiva yllätys.
En saanut vanhoja luokkakaveriani Modia kiinni ennen kuin olin jo valinnut paikan kevyelle ja aikaiselle illalliselleni. Söin lihanyyttejä katukuppilassa ja juttelin Sisä-Mongoliasta ja Shanxi-provinssista vasta muuttaneiden opiskelijatyttöjen kanssa. Tytöt näyttivät minusta pikemminkin yläasteelaisilta, mutta pian selvisi, että he ovat juuri aloittamassa englannin opintojaan viereisessä yliopistossa. Vaikka he olivatkin tulleet opiskelemaan englantia, puhuivat he minullekin mieluummin kiinaa. En siitä tietenkään pahastunut. Myöhemmin heistä puheliaampi soitti ja saimme sovittua tapaamisen, neljä englannin opiskelijaa ja minä, ensi torstaille.
Kampuksemme on pistetty remonttiin. Tarkemmin ajatellen, raivauksen kohteeksi on joutunut yksi rakennus ja viehkeä pikkupuisto, jota pidin viime kerralla kampuksen sydämenä. Puistossa oli kivisiä penkkejä puiden varjossa ja suuri Kungfutsea esittävä patsas. Ei kai olympialaiset pyyhkäisseet kunfutsenkin perintöä sivummalle? Ehkä patsas vielä paljastuu korkean sinisen peltiaidan takaa…
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment