Kohti viikonloppua, opiskellen

Vaikka en ollutkaan tällä viikolla kauheassa opiskeluvireessä, lopetin työviikon tyylikkäästi klo 22:15 kirjaston lukusalissa. Niihin aikoihin kirjaston alakerran lukusali suljetaan ja opiskelijat ajetaan kotiin. Luulen tosin, että muut eivät suuntaa ostamaan oluttölkkiä ja suklaakakkupalaa, vaan jatkavat opintoja dormitorioiden opiskelutiloissa, tai läheisessä 24/7 Mäkkärissä.

Ennen illan opintosessiota aloitin viikonlopun nukkumalla kolmen tunnin päikkärit. Heräsin erään vuokraemännän soittoon. Hän esitti vuokratarjouksen, josta en voinut kieltäytyä. Kerroin päätöksestäni pitkin hampain kämppikselleni Nicolakselle, joka ymmärsi tilanteen. Tietysti hänkin saa muutettuani oman huoneen, mutta toisaalta meidän yhteiselämä on ollut niin hauskaa ja harmonista, että varmaan molemmista yhteisasumisen loppuminen on myös ikävää.

Tunsin itseni viikolla laiskaksi opiskelijaksi katsoessani BBC:n dokumentin kiinalaisesta koulujärjestelmästä. Dokumentissa lukion kansallisiin pääsykokeisiin, gaokaoon, valmistuvan priimusoppilaan äiti oli ottanut kokeita edeltävän vuoden töistä vapaaksi. Vapautuneen ajan hän käytti auttaakseen tytärtään kaikin mahdollisin tavoin koevalmistautumisessa. Äiti laittoi tyttärelleen päivittäiset ateriat valmiiksi, yöopiskelua varten hän oli vuokrannut koulun läheltä huoneen. Dokumentin lopuksi kerrottiin tytön loistavista koetuloksista. Tie huippuyliopistoihin, mahdollisesti tänne meidän kulmille, oli vihdoin auki!

Myös tämänviikkoinen oppikirjan kappaleemme käsitteli koululaisten arkea. Jo alakoululaiset tekevät täällä pitkää päivää. Koulupäivä alkaa seitsemältä, tai viimeistään puolikahdeksalta ja kestää hyvinkin alkuiltaan. Harrastukset ovat tarkkaan suunniteltuja ja tulevaisuuden tavoitteita tukevia. Koulumenestys on koko perheen asia.

Pääsin tällä viikolla käymään paikallisella ala-asteella. Oppilaat pidetään aika kovassa kurissa, mutta toisaalta he ovat äärettömän innokkaita ja myös hyväkäytöksisiä. Asiat tehdään yhdessä. Urheilukentälle muodostettavat rivit ja jonot ja niiden yhtäaikainen liike olivat vaikuttavia. Kaikista kummallisinta oli kuitenkin nähdä armeijapukuiset vartijanuorukaiset pikkulasten keskellä, ilmeisesti valvomassa järjestystä. He ovat yksinkertaisesti kaikkialla missä on ihmisiä. Miksipä eivät siis myös alakoululaisten urheilukentällä.

Kiinalainen yhteiskunta ei yksinkertaisesti tue individualisteja. Gaokaoon valmistautuminen ei vaikuta kovin luovalta. Ulkoluku on keskeinen osa opiskelua. Vapaa-aika imetään koulukirjojen pänttäämiseen.

Toisin kuin meillä, täällä opiskelijat kunnioittavat vanhempia ja valtiovaltaa. Kasvojen antaminen vanhemmille on oikeasti tärkeää, samoin kuin kasvojen saaminen opiskelukavereilta ja opettajilta. Vanhemmilla tuntuu olevan paljon enemmän sanottavaa opintoalanvalintaan kuin meillä. Jo useammalta kaverilta olen kuullut, että bisnespuolen opinnot olivat käytännössä vanhempien valinta. Osalle myös palaaminen kotikaupunkiin opintojen loputtua on selvä juttu, pääasiassa koska vanhemmat niin toivovat. Siteet kotiin vaikuttavat aika vahvoilta. Varmasti yksi syy on siinä, että vanhemmat maksavat opinnot ja elämisen, eivätkä kiinalaisopiskelijat juuri käy töissä. Suomessa aika yleiseen "V..un väliä mitä ne musta ajattelee" -asenteeseen en ole pahemmin törmännyt. Eipä sellainen tosin taida yleisemminkään sopia kiinalaiseen maailmankatsomukseen.