Löysäilyviikko

Ei kaduta, että lomaviikko on mennyt pääosin yliopistolla ja kaupungilla hengailuun. Yksi keskeinen syy on, että hajotin (siis ilmeisesti venäytin) torstaina olkapääni futiskentällä, enkä ole sen jälkeen ollut kovin vireässä kunnossa; huulikin turposi samassa tärähdyksessä, mikä tosin varmaan vain kaunisti alkuperäistä versiota.

Keskiviikkona olin ehtinyt kiertää katsomassa kämppiä ja viettää illan Modern Sky -festareilla. Valitettasti pääsimme pienen bussisekoilun jälkeen perille vasta pimeän tultua, enkä siis saanut otettua kunnon festarikuvia. Olin odottanut elektropainotteisempaa ja erikoistuneempia bileitä, mutta festarit tarjosivatkin musiikkia aina Kiina-rokista teknoon. Ikävä kyllä, en voi sanoa olleeni kovin vaikuttunut. Kiinnostavinta olikin nähdä kiinalaista festariyleisöä ja heidän innostustaa parista kiinalaisesta rock-yhtyeestä, jotka muistuttivat minusta lähinnä Eppu Normaalia tai Popedaa. Festarikansa oli meidän yliopiston perusopiskelijoita tyylikkäämpää pillifarkuissaan ja printtiteepaidoissaan, joillakin oli jopa suuria, Kiinassa harvinaisia tatuointeja. Mitään lävistettyjä kiinalaispunkkareita Modern Skyihin ei ollut eksynyt. Ilmeisesti he olivat valinneet perinteikkäämmät Midi-festarit, jotka olivat käynnissä yhtä aikaa toisaalla.



Torstain vietin yliopiston huudeilla kämppää etsien. Illalla Helen sai houkuteltua Pekingissä pyöriville pohjoismaisen musiikin NOTCH08-festareille. Olin itsekin aika innoissani kun pääsin näkemään norjalaisen Nils Petter Molvaerin livenä tyylikkäällä YuGongYiShanin （愚公移山）lavalla. Paikka oli täynnä humanistiopiskelijoiden näköisiä kiinalaisia joiden joukossa oli lisäkseni joku muukin hassu pohjoismaalaisen näköinen keltatukka. YuGongYiShan on paikkana hieno, suljetun puistoalueen muurin viereen rakennettu keikkapaikka, joka toi punaisine samettiverhoiluineen mieleen Berliinin Volksbühnen Roter Salonin. Paikan päällä joukkoomme liittyi romanialainen Michael ja indonesialainen ystäväni Budi, joka on kauhean innostunut kaikesta pohjoismaalaisesta.

Elektropainotteisen illan paras esiintyjä oli sittenkin viimeisenä soittanut Shining, joka tosin veti selvästi liian raskaan keikan kiinalais-kansainväliselle yleisölle. En ole aikoihin innostunut metallista, mutta Shiningin saksofonilla liikkeelle lähtenyt mättö oli vaikuttavaa. Taisin olla paikan ainoa joka innostui keikasta. Olisin ollut kerrankin valmis jatkamaan iltaa, mutta valitettavasti koko muu porukkamme suuntasi aamutöihin ja sai minutkin palaamaan ennen kahta dormille.