Ensimmäinen lukukausi Kiinassa on takana ja toinen pian alkamassa. Kokosin miinukset ja plussat sekä syksyn parhaat ruokalöydöt ennen kuin unohtuvat.
Miinukset:
1. Koulupainetta tuli kerättyä liikaa. Usko kurssien läpäisemisestä oli useasti tipalla loppua. Tein päätöksen yhden kurssitason, eli yhden lukuvuoden opintojen yli hyppäämisestä aika kevyesti. Sitä tuli kaduttua lukukauden aikana useasti.
2. Niukka Suomi-kommunikaatio. En ole jaksanut kirjoittaa blogia ja kommunikoida muutenkin liian vähän Suomeen.
3. Vakavan ravintolaillallistamisen heikko harrastaminen. Syytän heikkoa euroa ja vajaata sataa päivittäin opeteltavaa uutta sanaa.
4. En ole seurannut kiinalaista yhteiskuntaa ja politiikkaa käyneitä uutiskanavia kovinkaan tarkasti, ja suoria kiinaksi julkaistuja kanavia todella vähän. Bullogin, vuoden alusssa suljetun blogipalvelimen osalta sitä on nyt myöhäistä aloittaakaan…
5. En matkustanut yhtään. En käynyt Tiananmenillä koko syksynä kertaakaan, hehe…
Plussat:
1. Opiskelin sen verran, että voin olla itseeni siltä osin tyytyväinen. Tenttiin luku kirjastolla oli niin hauskaa, että taidan muuttaa sinne taas lukukauden alettua. Vaikka kuorma tuntui välillä toivottomalta, niin parin viikon lomailun jälkeen on taas intoa jatkaa samalla tahdilla.
2. Vaikka kämppäni ei olekaan kovin kiinalainen, niin olen ollut onnellinen asuessani kavereiden kanssa. Täytyy toivoa, että rento meno jatkuu läheisimmän Peking-ystäväni Helenin lähdettyäkin.
3. Olen saanut paljon kiinalaisia kavereita, ehkä jopa enemmän kuin muita ulkkareita. Englannin sijaan kommunikoin syksyllä myös paljon saksaksi ja ruotsiksi, mikä on oikein virkistävää.
4. On tullut urheiltua ja se on ollut hauskaa. Olen myös yhdistänyt urheilun ja opiskelun aiempaa BLCU-lukukauttani paremmin, jolloin urheilu söi liikaa opiskeluaikaa. Lenkit matolla juostaan siis koulukappaleita kerraten.
5. Olen ollut alun flunssailun jälkeen terveenä. Toisin kuin useat muut.
Pelkään, että syksyn parhaat ruokakokemukset ja erityisesti paikkojen nimet pyyhkiytyvät harrastuneisuuden puutteesta muististani. Eli ruokapaikkojen ykkösviisikko:
1. 三个贵州人， Three Guizhou Men; Paikka: 中关村, Zhonguancun, Sina-building. Hauskoja ja erikoisia ruokalajeja Guizhousta, Kiinan eteläisestä provinssista. Mieleen jäi erityisesti kevyesti käristetty pekoni, wasabibambut ja kalahotpot.
Matsuko ja Hatsune, kaupungin semi-viralliset ykkösjapanilaiset:
2. Matsukossa vietetty lounasbuffet oli yltäkylläinen, eikä jouluillallinen a la carte –listaltakaan tuottanut pettymystä. Lohisashimi ei ole graavilohta, mutta saa kalan kaipuun osalta unohtamaan koti-ikävän.
3. Hatsune: Yhä vain loistopaikka syödä hyvässä seurassa.
4. Ravintola Siperia venäläisten Yabaolu-kadulla: Vaatimaton, mutta tinkimätön venäläisyys, hyvät pääruoat ja borsch sekä jääkylmä vodka voivat viedä Yabaloulle jatkossakin.
5. Koko korealaisten ravintoloiden maailma Wudaokoun kotinurkilla. Vaikea nimetä parasta, koska kertaakaan en ole pettynyt. Bulgogi, korealainen barbecue on ydin-Wudaokoun parasta ruoka-antia.
Erikoismaininnat:
Wudaokou-lounas: 双马， eli hevospari Wudaokoun ytimessä. Hieman liiankin usein käyty viikonloppujen lounaspaikka, josta saa maistuvaa japanilaista currya ja tonkatsua hyvällä kastikkeella.
Wudaokou-kahvila: Free Imagination Café Tsinghuan koillisportilla. Jos Wudaokoun ytimen kahvilat väsyttävät, niin Free Imagination viiden minuutin kävelymatka metrolta on vaivan arvoinen. Missä muualla on kymmeniä kahvien juomalista, hyvää eurooppalaista musiikkia ja useita upottavia sohvatuoleja sameasti sisustetussa interiöörissä?
Jatkan vielä yleisillä Peking-arvosteluilla, eli Pekingin syksyn ja alkutalven plussat ja miinukset:
Plussat:
1. Loistava ilma koko syksyn! (Unohda kaikki valitukseni hyytävästä tuulesta, ainakin aurinko paistaa!)
2. Uusi kymppi-metro. Kolmessa vartissa kaupungin vastapäiselle nurkalle.
3. Turvallisuus. Sen joskus unohtaa, mutta öisin suomalaiskeskustoja muistellessa huomaa olevansa yhdessä maailman turvallisimmista suurkaupungeista.
Miinukset:
1. Olympia-puhe ei tunnu koskaan loppuvan. Hallituksen propaganda ja nationalismi-karkin syöneet kiinalaiset ärsyttävät - mutta myös huvittavat.
2. Kerrostalomme juomavesifirma petti meidät! Möivät 20 kanisteria vettä, mutta koko firma katosi 12 kanisterin toimituksen jälkeen. Mutta harvoinpa sitä nykyään joutuu petetyksi.
3. Uuden vuoden sotatannerilmapiiri. Odotan että tämän raketti- ja pommipaukkeen lomassa asuinrakennuksemme lopulta sortuu, vaikka sitä tuskin tärinältä ja paukkeelta huomaisinkaan. Ymmärrän nyt myös miksi noin 700 miljoonaa katsojaa keräävä TV:n uuden vuoden gaala lähetetään heti seuraavana aamuna uusintana. Aatto-iltana on aivan turha toivoa kuulevansa äänipuolta omasta televisiostaan.
Sunday, January 25, 2009
Thursday, January 15, 2009
Rutiinitonta lomailua
Reilu viikko ns. lomaa on mennyt nopeasti. On hienoa huomata seitsemän lomaillan jälkeen, ettei ole kertaakaan valvonut yli yhteen eikä herännyt kertaakaan kahdeksan jälkeen. Päivät ovat tuntuneet kadonneen kavereiden kanssa syömiseen ja kahviloissa notkumiseen.
Loman kohokohtia ei vielä voi paljon luetella. Yritän kuitenkin etsiä yhden joka päivältä. Täytyy tosin huomioida, että tein itse asiassa viikonlopun ja toisen torstain töitä, eikä kello 5:08 tulleen herätyssoiton jälkeen voi oikein lomapäivästä puhua.
Ensimmäisenä lomailtana tiistaina 7.1. kävimme syömässä kämpän porukallamme, siis Gracen ja Helenin kanssa guizhoulaisessa ravintolassa Zhongguancunissa. Ruoka oli todellakin eksoottista, myös maukasta. Parasta oli varmaankin pekoniviipaleet ja kalahotpot.
Keskiviikkona ei ollut kohokohtia. Lepäsin. Luin lopultakin Ma Jianin sängyn alle kadonnutta Beijing Coma –romaania. Kirja kertoo vuoden 1989 opiskelijaprotestien valmistelusta koomassa makaavan demokratia-aktivistin muistelemana. Ma on taas kerran muutenkin kuin valitsemansa teeman vuoksi täysin epäkorrektia luettavaa Kiinassa. Ymmärrän kuitenkin hyvin miksi hän on valinnut tyylikseen inhorealistisen ihmiskuvauksen ja päähenkilönsä pienimpienkin ruumillisten toimintojen esittelyn. Kiinan mediassa asioiden joka ikisen asian siloinen pintakiilto on varmasti pidemmän päälle tuskastuttavaa. Ei siis ihme, että joku on ottanut tehtäväkseen kaiken likaisen ja epäpyhän esiinnostamisen.
Joka tapauksessa romaani aikamme traagisimmasta opiskelijaliikkeestä ja Pekingin yliopiston opiskelija-aktivistien sekoiluista on todella kiinnostava teema romaanille, vain vajaa 20 vuotta tapahtumien jälkeen. Ehkä kirjoitan kirjasta myöhemmin lisää, se kun tuntuu kestävän loputtomiin.
Vielä samana iltana kävin vielä castingeissa, varmistamassa paikkani Tsinghua-yliopiston tv-mainosmiehenä.
Torstain “kohokohta” oli illan visiitti Aasian suurimpaan kauppakeskukseen, tai oikeastaan ravintolaan kavereiden kanssa. Australialainen ystävämme Olivia on englannin opettajana kauppojen yläpuolelle sijoitetussa kielikoulussa. Siinä voikin hyvin yhdistää kiinalaisten kaksi suosittua aktiviteettia viikonloppuisin, opiskella ensin tuntikaupalla englantia ja shoppailla sen jälkeen mielen tyhjentämiseksi. No, joka tapauksessa kauppakeskuksen kiinalaisravintolan ruoka oli oikein maukasta, plussat erityisesti höyrytetylle kuhalle. Muuta kauppakeskuksesta en ehtinyt näkemäänkään.
Perjantai-iltana jäi taas kerran Mao-livehousen punkiltamat näkemättä. Lauantaiaamun työt alkoivat herätyksellä puoli kuuden paikkeilla, jonka jälkeen lähdimme kuvaamaan mainosta tunnin matkan päähän kaupungin pohjoispuolella. Tuntui hieman pahalta poseerata telkkarimainokseen autokaupassa kiiltävien bemareiden ja mersujen edessä. Etukäteen oli ollut puhetta, että roolini on yliopiston opettaja. Tällä kertaa rekvisiittaan vain sattui kuulumaan autojakin. Onneksi muuten pysyttiin enemmän opettajateemassa.
Parasta oli, että työpäivä loppui jo puolen päivän jälkeen. Tuntui, että kerrankin pääsee tuntipalkoille.
Sunnuntaina tutustuin jo paremmin entistä suurempaan näyttelijäporukkaan. Meillä oli taas kerran loputtomasti aikaa jutella kuvauksien välissä. Vanha näyttelijäherra piti minulle seuraa ja opetti kiinalaisia idiomeja ja xiangshengin (kiinalaisen stand-up komiikan vastineen) pätkän, välillä myös kuvaustilanteiden keskellä. Työ ei siis sinällään ollut kauhean pahaa, jos ei vain päästänyt itseään pitkästymään.
Maanantain ilmeisesti lepäsin. Istuin kahvilassa ja luin.
Tiistaina kävin Nanluoguxiangilla Langan haastattelussa ja näin sen jälkeen Li Guoa ja Liu Chaoa, kumppaneitani puolentoistavuoden takaiselta Dunhuangin reissulta. Ohjaajani Li Guo antoi mulle viimein dokumentin, jossa leikin englantilaista tutkimusmatkailijaa. Vaikka näyttelijäkaarti oli useamman kymmenen hengen kokoinen ja aikaa pelkästään kuvauksiin kului kolme viikkoa, minun lisäkseni dokkarissa ei kovin montaa näyttelijää esiinny. Tietysti kuvauksia leikataan rankasti, mutta lopputuloksesta päätellen näytti siltä, että suurin osa porukasta oli paikalla aivan turhaan. 45 minuutin dokumentti tulee helmikuussa ulos CCTV1:ltä.
Keskiviikkona jännitin koetuloksiani ja olin oikeasti yllättynyt, että kaikki viisi koetta menivät kirkkasti läpi. Illalla sain lopultakin varattua liput Kunmingiin kuun lopulla. Tarkoituksena on siis reissata noin kolme viikkoa Yunnanissa ja matkalla etelästä kohti Pekingiä.
Suostuin torstaiksi taas näyttelemään. Eläytyminen Houhai-puistossa eksyneeksi turistiksi ei ollut kovin vaikeaa. Kahdesta pätkästä koostuneet kuvaukset kestivät viisi minuuttia jonka jälkeen agentti ojensi setelinipun ja tarjoutui viemään minut ja tyttöystävääni näytelleen venäläismallin takaisin kotiin. Olin niin tyytyväinen korkeimmasta koskaan saamastani minuuttipalkasta, että jäin läheisellä Nanluoguxiangille kuluttamaan aikaani kahvilassa Beijing Comaa lukien.
Loman kohokohtia ei vielä voi paljon luetella. Yritän kuitenkin etsiä yhden joka päivältä. Täytyy tosin huomioida, että tein itse asiassa viikonlopun ja toisen torstain töitä, eikä kello 5:08 tulleen herätyssoiton jälkeen voi oikein lomapäivästä puhua.
Ensimmäisenä lomailtana tiistaina 7.1. kävimme syömässä kämpän porukallamme, siis Gracen ja Helenin kanssa guizhoulaisessa ravintolassa Zhongguancunissa. Ruoka oli todellakin eksoottista, myös maukasta. Parasta oli varmaankin pekoniviipaleet ja kalahotpot.
Keskiviikkona ei ollut kohokohtia. Lepäsin. Luin lopultakin Ma Jianin sängyn alle kadonnutta Beijing Coma –romaania. Kirja kertoo vuoden 1989 opiskelijaprotestien valmistelusta koomassa makaavan demokratia-aktivistin muistelemana. Ma on taas kerran muutenkin kuin valitsemansa teeman vuoksi täysin epäkorrektia luettavaa Kiinassa. Ymmärrän kuitenkin hyvin miksi hän on valinnut tyylikseen inhorealistisen ihmiskuvauksen ja päähenkilönsä pienimpienkin ruumillisten toimintojen esittelyn. Kiinan mediassa asioiden joka ikisen asian siloinen pintakiilto on varmasti pidemmän päälle tuskastuttavaa. Ei siis ihme, että joku on ottanut tehtäväkseen kaiken likaisen ja epäpyhän esiinnostamisen.
Joka tapauksessa romaani aikamme traagisimmasta opiskelijaliikkeestä ja Pekingin yliopiston opiskelija-aktivistien sekoiluista on todella kiinnostava teema romaanille, vain vajaa 20 vuotta tapahtumien jälkeen. Ehkä kirjoitan kirjasta myöhemmin lisää, se kun tuntuu kestävän loputtomiin.
Vielä samana iltana kävin vielä castingeissa, varmistamassa paikkani Tsinghua-yliopiston tv-mainosmiehenä.
Torstain “kohokohta” oli illan visiitti Aasian suurimpaan kauppakeskukseen, tai oikeastaan ravintolaan kavereiden kanssa. Australialainen ystävämme Olivia on englannin opettajana kauppojen yläpuolelle sijoitetussa kielikoulussa. Siinä voikin hyvin yhdistää kiinalaisten kaksi suosittua aktiviteettia viikonloppuisin, opiskella ensin tuntikaupalla englantia ja shoppailla sen jälkeen mielen tyhjentämiseksi. No, joka tapauksessa kauppakeskuksen kiinalaisravintolan ruoka oli oikein maukasta, plussat erityisesti höyrytetylle kuhalle. Muuta kauppakeskuksesta en ehtinyt näkemäänkään.
Perjantai-iltana jäi taas kerran Mao-livehousen punkiltamat näkemättä. Lauantaiaamun työt alkoivat herätyksellä puoli kuuden paikkeilla, jonka jälkeen lähdimme kuvaamaan mainosta tunnin matkan päähän kaupungin pohjoispuolella. Tuntui hieman pahalta poseerata telkkarimainokseen autokaupassa kiiltävien bemareiden ja mersujen edessä. Etukäteen oli ollut puhetta, että roolini on yliopiston opettaja. Tällä kertaa rekvisiittaan vain sattui kuulumaan autojakin. Onneksi muuten pysyttiin enemmän opettajateemassa.
Parasta oli, että työpäivä loppui jo puolen päivän jälkeen. Tuntui, että kerrankin pääsee tuntipalkoille.
Sunnuntaina tutustuin jo paremmin entistä suurempaan näyttelijäporukkaan. Meillä oli taas kerran loputtomasti aikaa jutella kuvauksien välissä. Vanha näyttelijäherra piti minulle seuraa ja opetti kiinalaisia idiomeja ja xiangshengin (kiinalaisen stand-up komiikan vastineen) pätkän, välillä myös kuvaustilanteiden keskellä. Työ ei siis sinällään ollut kauhean pahaa, jos ei vain päästänyt itseään pitkästymään.
Maanantain ilmeisesti lepäsin. Istuin kahvilassa ja luin.
Tiistaina kävin Nanluoguxiangilla Langan haastattelussa ja näin sen jälkeen Li Guoa ja Liu Chaoa, kumppaneitani puolentoistavuoden takaiselta Dunhuangin reissulta. Ohjaajani Li Guo antoi mulle viimein dokumentin, jossa leikin englantilaista tutkimusmatkailijaa. Vaikka näyttelijäkaarti oli useamman kymmenen hengen kokoinen ja aikaa pelkästään kuvauksiin kului kolme viikkoa, minun lisäkseni dokkarissa ei kovin montaa näyttelijää esiinny. Tietysti kuvauksia leikataan rankasti, mutta lopputuloksesta päätellen näytti siltä, että suurin osa porukasta oli paikalla aivan turhaan. 45 minuutin dokumentti tulee helmikuussa ulos CCTV1:ltä.
Keskiviikkona jännitin koetuloksiani ja olin oikeasti yllättynyt, että kaikki viisi koetta menivät kirkkasti läpi. Illalla sain lopultakin varattua liput Kunmingiin kuun lopulla. Tarkoituksena on siis reissata noin kolme viikkoa Yunnanissa ja matkalla etelästä kohti Pekingiä.
Suostuin torstaiksi taas näyttelemään. Eläytyminen Houhai-puistossa eksyneeksi turistiksi ei ollut kovin vaikeaa. Kahdesta pätkästä koostuneet kuvaukset kestivät viisi minuuttia jonka jälkeen agentti ojensi setelinipun ja tarjoutui viemään minut ja tyttöystävääni näytelleen venäläismallin takaisin kotiin. Olin niin tyytyväinen korkeimmasta koskaan saamastani minuuttipalkasta, että jäin läheisellä Nanluoguxiangille kuluttamaan aikaani kahvilassa Beijing Comaa lukien.
Sunday, January 04, 2009
Kaksi päivää lomaan
Kaksi päivää lomaan. Opiskelen viimeisiin kokeisiin.
Saavuin kirjastoon aika tarkkaan puoli yhdeksältä. Muutaman minuutin jälkeen menivät viimeiset paikat. Ei sillä, että olisin pelännyt paikkani puolesta, koska minulle on yleensä paikka varattuna.
On surullista katsoa joka aamu kuinka itsensä todennäköisesti ahkeraksi ja tunnolliseksi tuntevat opiskelijat tulevat ylimpään viidenteen kerrokseen käveltyään lukusaliin ja huomaavat paikkojen menneen. Aiemmin näytti riittävän, että kirjastolle saapui yhdeksän paikkeilla. Viime päivinä kokeisiin valmistautuminen on kiihtynyt ja kovin paikkojen varailu on käynnissä kahdeksan ympärillä.
Istun lähinnä maisteritutkinnon pääsykokeeseen pänttäävien tyttöjen ympäröimänä. He ovat hyvin keskittyneitä opintoihin, aamusta iltaan. 对外汉语， eli kiinan opettaminen ulkomaalaisille on meidän yliopiston kuuluisin ja korkeimmaksi rankattu pääaine, mutta sisäänpääsy on kovan seulan takana. Noin tuhannesta hakijasta 30 pääsee maisteriopintoihin. Ei käy kateeksi.
Meidän pieneen pöytäseurueeseen kuuluu yhden pääsykokeeseen lukijan lisäksi pari japanin opiskelijaa. Lisäksi mukana on muita, jotka tosin tulevat ja menevät, ja saavat paikan jos muut ovat muualla. Minä taidan olla ainoa joka oikeasti pitää kunnon tauon päivässä, siis käyn ennen illallista salilla pyöräilemässä ja venyttelemässä tai joogaamassa.
Olen lopetellut viime aikoina kymmenen jälkeen. Tänään tosin jo puoli yhdeksältä, koska huomenna on koe ja unet ovat jääneet vähille. Eli sillä teemalla tänään.
Saavuin kirjastoon aika tarkkaan puoli yhdeksältä. Muutaman minuutin jälkeen menivät viimeiset paikat. Ei sillä, että olisin pelännyt paikkani puolesta, koska minulle on yleensä paikka varattuna.
On surullista katsoa joka aamu kuinka itsensä todennäköisesti ahkeraksi ja tunnolliseksi tuntevat opiskelijat tulevat ylimpään viidenteen kerrokseen käveltyään lukusaliin ja huomaavat paikkojen menneen. Aiemmin näytti riittävän, että kirjastolle saapui yhdeksän paikkeilla. Viime päivinä kokeisiin valmistautuminen on kiihtynyt ja kovin paikkojen varailu on käynnissä kahdeksan ympärillä.
Istun lähinnä maisteritutkinnon pääsykokeeseen pänttäävien tyttöjen ympäröimänä. He ovat hyvin keskittyneitä opintoihin, aamusta iltaan. 对外汉语， eli kiinan opettaminen ulkomaalaisille on meidän yliopiston kuuluisin ja korkeimmaksi rankattu pääaine, mutta sisäänpääsy on kovan seulan takana. Noin tuhannesta hakijasta 30 pääsee maisteriopintoihin. Ei käy kateeksi.
Meidän pieneen pöytäseurueeseen kuuluu yhden pääsykokeeseen lukijan lisäksi pari japanin opiskelijaa. Lisäksi mukana on muita, jotka tosin tulevat ja menevät, ja saavat paikan jos muut ovat muualla. Minä taidan olla ainoa joka oikeasti pitää kunnon tauon päivässä, siis käyn ennen illallista salilla pyöräilemässä ja venyttelemässä tai joogaamassa.
Olen lopetellut viime aikoina kymmenen jälkeen. Tänään tosin jo puoli yhdeksältä, koska huomenna on koe ja unet ovat jääneet vähille. Eli sillä teemalla tänään.
Subscribe to:
Posts (Atom)