Luin matkalla Peter Goullartin Forgotten Kingdom-muistelmateosta, jossa Lijiangissa 40-luvulla asunut Goullart kuvailee Lijiangin naxi-kansan elämää ja menestyksekästä kaupankäyntiä sekä muiden alueella liikkuneiden vähemmistökansojen tapoja.
Vaikka kirjassa onkin ihmisiä vahvasti kansallisuuden ja heimon mukaan arvioiva ote, se on myös kiinnostava antropologinen kuvaus eri kansojen tavoista. Usein Goullart menee tosin äärimmäisen pitkälle jaotellessaan ihmisiä heidän heimojensa mukaan, mutta on vaikea näin 60 vuoden jälkeen arivoida kuinka vahvasti heimot ovat aikoinaan ihmisten persoonallisuuteen ja ulkonäköön vaikuttaneet.
Erityisesti tiibetiläisiä kuvaava luku on kiinnostava. En ollut ennen tiennytkään tiibetiläisten, varsinkin suuren tiibetin itäosissa asuneiden heimojen, olleen tunnettuja ja äärimmäisen pelättyjä sotilaita ja rosvojoukkoja, jotka hämmästyttivät karskilla ulkonäollään ja loistavalla ratsastus- ja taistelutaidollaan. Kuva on kovin erilainen kuin Dalai laman ja Dharressalamin propagandakoneiston antama kuva pasifistisesta lama-buddhalaisuudesta tiibetiläisyyden ytimenä. Totuus lienee, että Tiibetin historia on monimuotoisempi ja sanoisiko dionyysisempi kuin lama-buddhalaisuuteen keskittynyt käsitys antaa ymmärtää. Goullartin kuvauksen pohjalta osa tiibetiläisheimoista oli lähellä Nietzschen kuvaamaa yli-ihmiskansaa, jolla ei ollut rajoja vaateilleen ja joka hallitsi suvereenisti aluettaan valloitusyritykset julmasti tukahduttaen. Muistelen kuitenkin juuri Nietzschen olleen luomassa kuvaa tiibetiläisten lammasmaisuudesta - ehkä asiaan todellisuudessa suuremmin paneutumatta.
Mitä ilmeisimmin pan-eurooppalaiseen porvaristoon kuuluneen Goullartin kuva kommunistijoukkojen saapumisesta Lijiangiin on hyvin negatiivinen, ja varmaan hänen tuntemuksensa jaettiinkin alueen hyvinvoivassa ylhäistössä ja suuressa kauppiassäädyssä. Hänen näkökulmastaan kommunistit tuhosivat Lijiangin kukoistavan markkinakaupungin, nosti kaikenmaailman pikkusieluiset pikkunilkit valtaan ja tuhosi yritteliäisyydestään ja naisten valta-asemasta tunnetun kaupungin hyvinvoinnin ydinelikeinon, Lhasaa, Intiaa ja Etelä-Kiinaa yhdistävän kaupankäynnin. Ehkä kaupunki ei ollut aiemmin sosiaalisen tasa-arvon onnela, mutta tuskin arvostettujen ja taitavalla ja ahkeralla kaupankäynnillä rikastuneiden suurtalollisten ampuminen rauhallisessa pikkukaupungissa kohotti suuresti elämänlaatua ja yhteishenkeä.
Goullart ylistää kirjassaan monia porvarillisia arvoja ja saa ne näyttämään onnellisen elämän edellytyksiltä. Se on varmasti vain yksi totuus, mutta ainakin hän osasi välittää mielipiteensä paratiisistaan kauniisti ja vakuuttavasti.
No comments:
Post a Comment