Matka etelään: Kunming ja Lijiang

Matka alkoi hienoimmalla mahdollisella tavalla: heti lentokentältä bussiin noustuani ja bussia vaihtaessani kukkaro lähti taskusta, ja siinä samalla pankki-ja ajokortti. Tyhmää. Mutta eniten harmittaa hienon kukkaron kadottaminen. Onneksi äiti pelasti taas kerran ja matka pääsi pian jatkumaan.

Ehkä ensimmäinen turistikohteeni ei ollut kaikkein parhaiten valittu, mutta olin joka tapauksessa siinä vaiheessa vaikuttunut Kivimetsän, Stone forestin (石林) kivimuodostelmista.



Erityisen vaikuttunut olin kumaraista vanhusta muistuttavasta valtavasta kivestä, jonka kuvan muistan nähneeni aikoinaan ikuisuuksia lukemisen alla olleen Gao Xingjianin Sieluvuori-romaanin kannessa. Oli vaikuttavaa huomata sama mystinen kivimuodostelma yhtä äkkiä suuren puiston syrjäisessä nurkassa.



Erään kukkulan huipulla tapasin kiinalaisperheen Chengdusta ja hengasin heidän kanssa hyvän aikaa. Neljätoistavuotias poika oli kiinnostunut kaikesta eurooppalaisesta ja puhuimme erityisesti jalkapallosta. Englannin liiga on todella globaali ilmiö, ja sain taas kerran todeta, että Kiinan länsiosissakin seurataan tiiviisti Sami Hyypiän otteita Liverpoolissa. Kiinalaisperheen äiti sanoi suoraan olevansa sitä mieltä, että ei ole sopivaa mennä ulkoilemaan (wanr...) yksin. Kaikki kiinalaiset liikkuvat turistikohteissa tukevissa ryhmissä, joissa yksinäistä hetkeä ei varmasti pääse syntymään. Olin siis siltäkin osin friikki syvällä kiinalaisen turistielämän ytimessä...




Tapasin Hump-hostellin rennossa ympäristössä yllättäen muutaman suomalaisen, mutta erityisesti pari hauskaa huonekaveria joiden kanssa käytännössä vietin Kunming-päiväni. Söin pari ateriaa viereisessä sängyssä nukkuneen hollantilainen taiteilijan kanssa, joka valokuvasi kiinnostavia kohteita Kiinassa. Hän oli matkalla Guangzhouhun ja Shenzheniin tapaamaan taiteilijoita, jotka kopioivat eurooppalaisen taiteen klassikkoja äärimmäisen taitavasti ja vauhdilla liukuhihnatavarana ja välittävät ne sitten Euroopan markkinoille. Hänellä oli hieno kuvasarjaidea, jossa hän käyttäisi taitavia kiinalaistaiteilijoita kaiken tarkan työn maalaamiseen ja hän itse viimeistelisi työt, jotka käsittelevät juuri globaalia työnjakoa ja second world-maailmojen käyttämistä työnteon kenttänä. Idea ja hänen suunnittelemansa matkakohteet Kantonissa kuulostivat niin kiinnostavilta, että aloin jo vakavasti suunnittelemaan viimeisten matkapäivien viettämistä maailman roinatuotannon sydämessä. Ikävä kyllä lopulta aika ei ultrakaupunkien näkemiseen riittänyt.

Lähdin kuitenkin pian rahaa saatuani eteenpäin Lijiangiin pohjois-Yunnanissa, tylsäksi haukutun Dalin tylysti ohittaen. Lijiangin vanha kaupunki oli tosiaan idyllisen kaunis, mutta totaalisesti kiinalaisturistien valtaama. Katselin Lijiangin kuuluisaa vanhaa kaupunkia ensimmäisen päivän muutettuani ensimmäisen yön jälkeen Mama´s hostellista ihanaan Panbaan. Panbasta löysin todella mukavan ja kotoisan henkilökunnan ja myös loistavaa porukkaa lopuille retkille Yunnanissa.

Pyöräilin toisen Lijiang-päivän läheisellä maaseudulla australialaisen Gemman ja saksalaisen Peterin kanssa. Nousimme Baisha （白沙）-kylän takana nousevaa vuorta ylös muihin naxi-vähemmistön asuttamiin kyliin, joissa oli parikin buddhalaisluostaria. Pyöräily ylös rinteitä ei ollut helppoa, mutta emme viitsineet lopulta luovuttaakaan kun tiesimme jo olevan etsimämme suuremman luostarin tuntumassa.

Matkalla kuitenkin kävimme pienemmässä buddhalaisluostarissa, jonka pihat olivat kummallisen autioita, vaikka kynttilät paloivat alttareilla. Emme nähneet koko parikymmentäminuuttisen visiittimme aikana ketään koko luostarissa, vaikka englanninkieliset kyltit antoivat ymmärtää paikan olevan jonkinlainen turistikohde. Poistuimme lopulta hiljaa ja kummastuneina luostaripihalta ja jatkoimme pyöräilyä yhä ylemmäs vuorelle iltapäiväauringon paisteessa.












Saavuimme lopulta etsimäämme luostariin, joka olikin hieman kaupallisempi kuin muut maaseutukylissä näkemämme keskittymät. Luostari oli joka tapauksessa kaunis ja tinkimämme 10 yuanin sisäänpääsylipun arvoinen. (Ihailin Peterin päättäväistä otetta hintaneuvotteluissa, mikä oikeastaan ratkaisi koko vierailumme luostarissa; 80 ¥:n yleistä suojelumaksua emme olisi tosiaan maksaneet.) Luostari oli rakennettu vuoren rinteeseen kauniin laakson laidalle. Otimme paljon kuvia ympäri luostaria ja söimme pois eväämme luostarin puutarhassa. Paluu takaisin oli hauskaa laskettelua alas vuorenrinnettä ja lopulta kevyttä ajelua takaisin läpi pienten naxi-kylien.